Maaliskuu 2013. Alan yhä vahvemmin tietää, mitä haluan elämälläni tehdä. Olen töissä ollessani
pohtinut, mitä haluaisin tehdä vuoden päästä, kun työsopimus päättyy. En
tiedä, haluanko jatkaa töitä tilitoimistossa. Kun on se unelma. En edes
tiedä, olisko minusta siihen, mutta sydäntä olisi hyvä seurata...
Haluaisin tehdä työtä lasten kanssa. Ottaa vastaan huostaanotettuja lapsia, antaa hetken hoivaa. Loisimme meidän kodistamme sellaisen paikan, joka voisi vastaanottaa lapsia, jotka tarvitsevat paikkaa, jonne tulla kriisin kohdatessa. Ei se henkisesti helppoa olisi, mutta varmasti palkitsevaa.
Olisiko se oman koulutuksen hukkaanheittämistä? Mitä valmiuksia tuossa työssä olisi hyvä olla? Pitäisikö sitä vaan pitää järki päässä, eikä ajatella tunteella? Hirveästi kysymyksiä, joihin täytyy lähteä selvittämään vastauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti